TASTAWAY'S FENDER TELECASTER

9.5.2012

Pitkästä aikaa taas kuvia ja vähän juttuakin :o)

Eräs Maija lähetti emännälle postissa papukaijan pesäpöntön ja siitä pikkuisäntä Martin aloitti työt ja sahasi ovet ja ikkunat muotoonsa ja liimasi paikalleen ovenkarmit. Hän myös maalasi talon punaiseksi valkoisine ovenpielineen ja laittoipa katollekin jo valmiiksi pehmikkeen ja kankaan.

Sitten emäntä lisäili vielä valkoiset nurkat ja maalasi kukkia ja nyt minulla on käytössäni oma kesämökki :o)

Tämä käy hyvin sisällä, minä kun tuppaan saamaan vedosta nuhaa, mutta yhtälailla voin ottaa sen kesällä mukaan ulos aurinkoon :o)

Kiitos Maija ja Martin!

Lopuksi muutama uusi kuva:

Isännän kanssa päikkäreillä

Paidat tuppaa olemaan minulle turhan suuria, jalat uppoaa hihoihin tai tulen kaula-aukon kautta ulos...

Ulkona kävelyllä ihailemassa kevään mini-krookuksia

10.3.2012

Tässä me olemme, serkukset. Itse olen sen noin 7 kuukautta ja vajaat 750 grammaa, Sixten on vuoden ja noin 3 kiloa. Emoni ja Sixtenin isä on täyssisarukset ja yhteinen mummumme Jelenka yrittää opettaa täällä meille käytöstapoja :o)

Eikö meissä olekin samaa näköä, yhtä komeita hurmureita molemmat :o)

14.2.2012

Pikku tassuni pääsi tänä vuonna kennel Tastaway'sin ystävänpäivätoivotukseen emännän sormen päälle :o)

On minulla vaan pieni ja sievä tassu, emännän sormenpään kokoinen...

10.2.2012

6 kk tänään ja painoa huimat 696 grammaa. Pikkuisen on nuha vaivannut viime päivinä ja ruokahalu ollut heikko. Mutta eiköhän tämä tästä kunhan pakkaset laantuu...

30.1.2012

Pieni painiottelu WakaWakan kanssa:

No, nytkö se jo luovutti ja kiipesi sohvalle turvaan?

Ihmekös tuo että apina kiipeää turvaan kun vastassa on 750 grammaa täyttä ärrieriä :o)

21.1.2012

Pitkästä aikaa taas päivitystä :o)

Olen ollut terveenä ja pirteänä, mutta kasvun kanssa on edelleen niin ja näin. Olen nyt reippaat 5 kuukautta ja painoa 740 grammaa. Mutta mitä siitä kun elämä on ihanaa ja saa touhuta kaikenlaista :o)

 Olen saanut taas maistella uusia hyviä ruokia. Uusi herkku on nimeltään lenkkimakkara, mutta sitä sain vain pienen palan enkä kovin usein, emäntä sanoo että se on epäterveellistä pienelle koiralle... Mutta ah niin hyvää!

Myös makaroonilaatikko oli hyvää ja sitäkin saan ihan liian harvoin vaikka onkin emännän mukaan koiraversiota...

Kana on edelleen suosikkiani, mutta emäntä naureskelee tavalleni syödä: haen kupista sopivan palan, kiipeän petiin, peruutan takapään pedin reunalle etupään ollessa pedillä ja siten järsitään.

Lounaalla mummu-Jelenkan kanssa :o)

30.12.2011

Vauhdikasta Uutta Vuotta kaikille!

26.12.2011

Rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Nyt on ensimmäinen sellainen joulukin koettuna. Kivaa! Pikkuemäntä Zandra tuli taas Ruotsista kotiin, nyt tosin flunssaisena ja niiskuttavana, mutta tuli kumminkin. Taloon on laitettua kynttilöitä esille ja isäntä oli kotona siivoamassa ennen joulua. Nuoret leipoivat pipareita, ne tuoksuivat hyvälle, mutta minun ei annettu edes maistaa :o(

Koko ihmisperhe on viettäneet paljon aikaa kotona, ihan rauhassa ilman kiirettä mihinkään ja kaikki koirakaveritkin on saaneet nauttia vapaa-ajasta. Jouluna saimme nami-ruokaa, naudanmahaa. se on meidän kaikkien koirien herkkua, myös minun. Sain myös maistaa pienen palan sellaista joulukinkkua, superhyvää!

Lahjaksi sain uuden käärmeksen, ihanan pehmeän ja kauniin värisen. Se on vaan vielä sen verran itsepäinen että on vaikeaa asetella sitä hyvään asentoon petiin. Aina se yrittää karata!

Velipoika Kasper ja Karoliina lähettivät minulle lahjaksi pari kivan värikästä, pientä ja pehmeää vinkulelua. Ne minä piilotin heti käärmeksen lonkeron alle ettei muut niitä löydä. Välillä otan jomman kumman esille ja piipitän niitä ja kanniskelen niitä ympäriinsä, ihan vaan kiusatakseni muita :o)

Olen muuten taas kasvanut, painoa on jo noin 640 grammaa, välillä enemmänkin jos olen syönyt paljon jotain namiruokaa. Emännän laittama koirien uuniruoka on aina hyvää, samoin lihat. Purkkiruoista en pahemmin pidä, joku Ceasar saattaa pikkuisen maistua. Kuivamuonaakin syön jonkin verran. Superhyvää on kana ja kala, niitä söisin niin että napa ratkeaa :o)

Onnea ja menestystä kaikille uudelle vuodelle!

23.11.2011

Jes, jes jes!

Paino nousee, jokohan rikottaisiin 600 gramman raja marraskuun puolella!

21.11.2011

Isännällä on synttärit! Se on kamalan vanha!

Minulle iski loppuviikolla nuha! Kun emäntä tuli kotiin töistä perjantaina oli hän sitä mieltä että nyt lähdetään lääkäriin. Minun oli raskas hengittää ja hengitys rohisi. Isäntä on nyt loppuvuoden kotona maanantait ja perjantait joten hän lähti kuskiksi ja sain istua lämpimässä emännän takin sisällä Saanan tekemä villapaita päälläni ajomatkan.

Lääkärissä minua nesteytettiin nahan alle, sain suoneen antibiootteja ja muuta lääkettä. Heti olo kohentui. Kotona en millään olisi halunnut olla karanteenissa (isännän sana sille että minun pitää olla rauhassa ja paikallani) vaan olisin halunnut leikkiä ja juosta niin kuin aina. Lääkäritäti Johanna sanoi että minun pitää olla rauhassa ainakin viikko.... onkohan se viikko kamalan kauan?

Lääkkeet otan kiltisti, niillä kuulemma paranen nopeammin ja pääsen taas leikkimään!

Tjorvenin emäntä Zandra on käymässä Ruotsista. En ensin oikein muistanut häntä, mutta kaikki näyttävät olevan iloisia ja innoissaan siitä että hän on täällä. Tjorven varsinkin on ihan hassuissaan ja tuijottaa Zandraa koko ajan silmä kovana ettei Zandra katoa minnekään. Tjorven on vähän kateellinen, eikä haluaisi että Zandra pitää minua sylissään. Joten aina kun Tjorven juoksee ohitse Zandran sylissä yritän kiusallaankin napata sitä korvista tai hännästä. Liian nopea...

Ei auta Tjorvenin tuijottaminen, sillä kuulin että Zandra lähtee illalla takaisin Ruotsiin. Onneksi tällä kertaa vain kuukaudeksi ennen kun tulee takaisin joululomalle. Sitten saammekin olla yhdessä kauan :o)

Tässä lueskelemme Zandran kanssa päivän lehtiä :o)

En tiedä onko sillä miten kova vaikutus että Zandra on ollut kotona, mutta joka tapauksessa painoni on noussut viikonlopun aikana 20-30 grammaa! Minusta tulee vielä iso poika! 

16.11.2011

Heippa!

Postissa tuli minulle paketti! Suuret kiitokset Saanalle villarista!

En tiedä onko kuvittelua mutta tuntuu että ihoni on jo huomattavasti paremmassa kunnossa, en enää hilseile sylissä ollessa vaikka emäntä rapsuttelee ja iho tuntuukin terveemmältä eikä niin kuivalta. Kivaa! Kivaa sen sijaan ei ole vitamiinitablettien syöminen.

Illalla emäntä toi kotiin uuden kuivamuonasäkin. Pidän kyllä Royal Caninin sapuskasta, mutta tässä uudessa on enemmän lihaa ja muutenkin sen pitäisi olla luonnollisempi tuote. Jospa se sopisi minulle paremmin. Yrjölän pata lisukkeineen on myös nannaa vaikka kaikkein parasta on edelleen jauheliha ja kermaviili, mutta sitä sen saa ollenkaan niin usein kuin haluaisin....

14.11.2011

Moi taas!

Kyllä maailmassa osaakin olla ihania ihmisiä! Perjantaina emännälle tuotiin superpienet kissanpennun valjaat, lahja minulle!

Olihan ne vähän isot pienimmilleen säädettynäkin, mutta emäntä ahersi pari tuntia ja sen jälkeen minulla oli ihan omat mittatilausvaljaat ja olipa emäntä laittanut niihin pienen kilikellonkin. Huomaavat kuulemma paremmin missä olen menossa etten mene hukkaan :o)

 Ihmiset ovat myös kyselleet kuvia missä näkyisi miten pikkuinen oikeasti olen, jotain mihin verrata minua. Ei kuulemma oikein voi hahmottaa miten pieni olen kun korkeutta on 13 cm ja painoa se noin 520 grammaa, ei muutosta siinäkään taas ainakaan viikkoon...

Tässä teille kaikki ystävät vertailua Tele vs maitopurkki ja tikkuaski:

Kävin muuten jo ensimmäisillä rokotuksillakin, olenhan jo 3 kuukauden ikäinen. Eläinlääkäri kehui reippaaksi kun en sanonut toimenpiteestä sanaakaan ja muuten vaan naureskeli koolleni. Mitään muuta vikaa ei löytynyt kuin että ihoni on kovin kuiva ja hilseilee, joten sain tujun vitamiinikuurin ja Dermascent kuurin jos iho siitä tulisi parempaan kuntoon...

Nyt päikkäreille lempipaikkaani, mökkini katolle. Katto on painunut sopivasti kuopalle, on kuin pesässä nukkuisi :o)

26.10.2011

Moi kaikki!

Nyt on jännää! Perjantaina tulee tärkeä vieras. Martin on pyytänyt tyttöystävänsä Michellen kylään! Martin on sanonut että olen talon paras koira ja nyt Michellekin haluaa nähdä minut. Tärkeä tapaaminen vaatii tarkat valmistelut :o)

Kävin jo kylvyssä, sopivaa ammetta ei talosta löytynyt, mutta kävihän tuo karkkilaatikkokin :o)

Pääasia on että olen nyt puhdas ja tuoksun niin ihanalle!

Emännän kuivatessa minua meinasi ihan ramaista lämpimään froteepyyhkeeseen kiedottuna, ihanaa hierontaa :o)

Siivosin myös kämppäni. Emäntää tosin nauratti kun keräsin kaikki leluni mökkiin sisälle. Nyt en enää itse mahdu sinne, mutta nukunkin mökin katolla. Sieltä on hyvä näköala joka puolelle :o)

Nyt täytyy vielä odottaa pari päivää, kunpa aika kuluisi pian! Palan halusta saada kuulla mitä mieltä Michelle on tällaisesta komeasta uroksesta, ikää 11 viikkoa ja painoa noin 450 grammaa ruoan jälkeen...

Taitaa Martin jäädä toiseksi :o)

16.10.2011

Tässä Tele taas!

Eilen meillä kävi taas vieraita, tällä kertaa he hakivat emoni Kikin uuteen kotiin. Kikin uudeksi omistajaksi tulee nuori tyttö nimeltään Inka. Inkalla oli ennen tätini Nala, mutta Nala jäi auton alle ja Inka kaipasi kovin uutta koiraa ja emoni Kiki päätti sitten lähteä Inkan kaveriksi. Olen iloinen emoni puolesta, nyt hänellä on oma ihminen ja oma syli mihin kiivetä ja sen emo kyllä ansaitsee!

Nyt olenkin iso poika, sekä emo että isä ovat muuttaneet pois ja enää veljeni asuu täällä muttei hänkään enää kauaa ennen kun hänen oma ihmisensä tulee häntä hakemaan. Olen nyt niin vanha että minunkin pitäisi muuttaa omaan kotiin, mutta taidan jäädä tänne kasvattajani luokse seurailemaan mitä tässä talossa tapahtuu ja kertomaan siitä aina silloin tällöin teillekin :o)

Emoa hakemassa oli muuten myös sellainen kiva pikkuinen ihminen, aivan loistavan kiva kaveri ja osasi myös leikkiä kiltisti kanssani. Minusta alkaakin tuntua että ihmiset on kivoja vaikken heitä tunnekaan ja on mukava tutustua uusiin ihmisiin ja leikkiä heidän kanssaan. Ainoa tapaamani tympeä ihminen oli se kamala setä siellä eläinlääkärissä joka laittoi niskaani sellaisen ison mötikän, kuulemma jonkun mikrosirun jolla minut tunnistaa...

Hassua että joku piippaava siru muka kertoo kuka minä olen, eikö muka kaikki tunne minut jo muutenkin!

Emäntä ja isäntä kävivät kaupungissa kaupassa eilen ja emäntä osti minulle rasian sellaisia pieniä ja kevyitä leluja, superihania! Vihdoin iso kasa värikkäitä kivoja leluja joita minäkin jaksan kanniskella ja jota voin pureskella. Ovat kuulemma kissan leluja, en tiedä mitä se kissa on mutta olkoon mikä on väliäkö hällä :o)

Isännän sylissä on kiva olla ja sieltä tutkailla maailmaa:

Myös muihin koiriin tutustuminen on kivaa, vaikka ne ovatkin kamalan isoja. Varsinkin nuo mustat karvanaamat. Onneksi kaikki ovat kilttejä ja vain nuuskuttelevat minua ja joskus lipaisevatkin kielellään :o)

Lattialle en vielä uskalla mennä isompien joukkoon etten jää jalkoihin, mutta muiden ollessa ulkona on kiva tutkia maailmaa.

Tuo iso ruskea karvamöömö jolla on omituiset karvat korvissa on nimeltään Trollet, se on noiden takkuturkkisten pentujen emo ja ihan mukava. Mitenkähän noin mukavalla emolla voi olla niin hankalia pentuja, jotka kiusaavat pienempiään...

Vintillä emännän makuuhuoneessa on uudet pennut, kolmen viikon ikäiset, mutta heilläkin on nyt jo enemmän painoa kuin minulla. Eipä taida heistäkään tulla minulle leikkikavereita...

Nyt käärmeksen kanssa päikkäreille, moi!

10.10.2011

Moi taas!

Ajattelin kertoa teille hieman uusia kuulumisia. Nyt olen jo 8,5 viikkoa ja painoa edelleen vajaat 400 grammaa.Lauantaina meillä kävi vieraita. Joku Laura kävi katsomassa ottosiskoani My:tä ja päätti sitten ottaa My:n mukaansaTampereelle. Ei haittaa minua, onpa yksi riesa vähemmän kiusaamassa ja jakamassa ihmisten huomiota!

Tuon Lauran mukana tuli ihana ihminen, Hilla. Se sitten jaksoi leikkiä kivasti ja huomasi vain minut! Oli ihanaa olla keskipisteenä ja leikkiä pienellä pallolla ja muuta kivaa. Mutta kyllä minua sitten väsyttikin kun Laura ja Hilla lähtivät My:n kanssa...

Sain viikonloppuna myös ihan oman talon ja aitauksen. Veljeni Strato muutti isompien pentujen aitaukseen, kiusasi mokoma minua ihan liikaa nyt kun ei ollut My:tä kenen kanssa painia. Emäntä sanoi että parempi minun on omassa aitauksessa, ihan muiden pentujen aitauksen vieressä.

Minun aitaukseni onkin muuten paljon hienompi kuin noiden muiden. Minulla on oma mattokin, pisuttelen kuulemma sen verran vähemmän kuin muut että isäntä jaksaa mattoa aina välillä pestä :o)

Minulla on myös omat ruoka- ja vesikipot jotka pidän hienosti siistinä. Kerroinhan jo aikaisemmin siitä että My ja Strato ovat kovin sotkuisia kavereita, en minä...

Hienointa uudessa kodissani kuitenkin on oma talo, sisällä paksu ja pehmeä fleesepeitto jonka päälle käpertyä nukkumaan. ja ulkona vahtia pitää paras ystäväni käärmes.

Emäntä on kiva! Se antaa minun tulla mukaan juomaan aamukahvia. Piti ihan maistaa mitä se kahvi on, mutta kyllä se oli sen verran pahaa että taidan tyytyä veteen jatkossakin.

Keksit ja kääretorttukin olivat vähän omituisen makuisia, mutta isännällä oli makkaraleipää ja se gotler, se oli poikaa :o)

Olen huomannut että sylissä on kivaa, täytyy vaan huutaa kovaa kun nuo ihmiset menee ohi että huomaavat minut ja ymmärtävät ottaa mukaansa sohvalle TV:tä katsomaan. Myös leikkiminen on kivaa, varsinkin kun nyt löytyi sopivan pieni ja kevyt pallo jota jaksan töniä ja purra. Mamma sanoo että ei ole ihan helppoa löytää minulle sopivia leluja, harmi...

Nyt käärmes kutsuu minua painiin, moikka!

27.9.2011

Moi kaikki!

Olen Tele eli viralliselta nimeltäni Tastaway's Fender Telecaster. Tänään olen jo 7 viikon ikäinen ja painan 389 grammaa. Se on pikkuisen reippaat 1/3 muiden ikätoverieni painosta. Aluksi kukaan ei edes uskonut että jäisin edes eloon, mutta olen sitkeämpi kuin miltä näytän ja nyt kerron kuvin elämäni ensimmäisistä viikoista...

Emoni on Kiki eli Tastaway's Qhikiza, brown&tan värinen lyhytkarvainen ihanus ja isäni on Micky eli Magus-Toy Michael, brown&tan pitkäkarvainen komistus :o)

Tässä on emoni minun ja veljeni Tastaway's Fender Stratocaster:in sekä ottosiskomme Tastaway's My:n kanssa:

Ja tässä isämme Micky:

Syntyessäni painoin huimat 63 grammaa ja täytyy myöntää että omastakin mielestäni oli surkean pikkuinen. Olen kauniin tummanruskea ja tuntomerkkinä minulla on kirkkaan valkoinen läiskä rinnassa :o)

Olin niin pikkuinen etten oikein jaksanut imeä emoltani tarpeeksi maitoa että olisin kasvanut, joten isäntäni John antoi minulle lisämaitoa monta kertaa vuorokaudessa. Aluksi painoni pysyi samassa ja pari kertaa laskikin, mutta sitten pääsin juonesta kiinni ja painoni alkoi nousta hitaasti mutta varmasti.

Viikon ikäisenä painoin jo 92 grammaa eli olin jo iso poika:

 Aukaisin silmäni samaan aikaan kuin muutkin. mikä tuli pienenä yllätyksenä kasvattajilleni :o)

Painoa minulla oli silloin kaksiviikkoisena 117 grammaa eli lähentelin toyden normaalia syntymäpainoa.

Kolmen viikon ikäisenä olin jo liikkuvainen kaveri, vaikka ulkonäöltäni olin vielä ihan vauva. Pää oli iso, jalat ohuet ja massu pullea. Painoa minulla oli jo huimat 157 grammaa!

Veljeni ja siskoni näyttivät kolmiviikkoisina jo ihan tavallisilta pennuilta.

Painoni kehittyi edelleen. Neljän viikon ikäisenä painoin 176 grammaa, eli olin vihdoin ylittänyt Tastaway's Morranin syntymäpainon 163 grammaa. Viiden viikon ikään mennessä painoin 285 grammaa.

Mitä enemmän painoa tuli ja mitä enemmän kehityin sitä liikkuvaisempi minusta tuli:

Mutkissa menin jo niin lujaa että piti ihan kallistua :o)

Mutta eihän minua kauniiksi voinut sanoa mitenkään, aika omituisen näköinen otus :o)

Huomatkaa sentään miten hienosti korvani ovat pystyssä, ei noilla muilla vielä...

6 viikon ikäisenä aloin jo enemmän näyttämään pieneltä koiralta enkä ulkoavaruuden olennolta. Kasvattajani mielestä olin vihdoin tarpeeksi iso ja kehittynyt että pääsin siirtymään pentulaatikosta emännän makuuhuoneesta olohuoneeseen pentuaitaukseen. Alakerrassa olikin paljon uutta ihmeteltävää. En ollut tiennytkään että maailma on niin iso ja että koiria on maailmassa niin paljon. Pölkkäri ja moppi olivat vanhoja tuttuja yläkerran ajoilta ja emokin muutti mukana. Emo tosin ei oikein enää ole meistä kiinnostunut vaan tulee vain pari kertaa vuorokaudessa käymään niin että saamme imeä nisät tyhjiksi.

Nyt olen siis jo 7 viikkoa ja iso poika. Emäntäkin on pikku hiljaa alkanut uskoa että jään eloon ja minusta kasvaa ihan oikea, joskin pikkuruinen, koira!

Minulle on myös alkanut vihdoin kasvaa tuollaiset vaaleanruskeat sukat jalkoihin kuten veljellänikin on, emäntä sanoo että ne on tan-merkkejä. Niitä pitäisi kuulemma tulla vielä lisää naamaankin...

Lempipaikkani on tyynyt päällä. Sieltä katsoessani olen melkein samankokoinen kuin muutkin ;o)

Emäntä kehuu että olen reipas poika syömään. Minulla on aina pikkuisen nälkä ja ryntäänkin ensimmäisenä kupille kun on ruoka-aika. Eniten pidän jauhelihasta johon on sekoitettu viiliä tai raejuustoa.  Liotetut pentunappulatkin on joskus ok ja veden lipitän itse pienellä vaaleanpunaisella kielelläni :o)

Olen hyvin siisti poika, mutta tuo My ja varsinkin Strato sotkevat ja tiputtavat nappuloita juomaveteenkin. Ja levittävät niitä pitkin lattioita, minähän en sellaista ikinä tekisi :o)

Minulle on tullut suuhun sellaisia teräviä pieniä valkoisia tappeja. Ne on kuulemma hampaita, Niillä on kiva purra veljeä ja vaikka emäntää sormista, jostain syystä muut ei vaan siitä oikein tykkää mutta pakkohan niitä on kokeilla kaikkeen...

Käärmes on paras kaverini. Se ei suutu vaikka puren ja riepottelen sitä ja sen takaa on hyvä tehdä hyökkäyksiä. Kivointa on purra Stratoa ja Mytä korvista, hännästä tai takajaloista ja sitten piiloutua äkkiä käärmeksen taakse etteivät nuo suuttuessaan käy kimppuuni. Onneksi isäntä hyökkää aina pelastamaan minua kun nuo isommat kiusaa liikaa ja huudan apua!

Nyt on aika mennä unten maille, kirjoittelen taas joskus lisää kun sille tuulelle satun...