Voi pojat mikä Juhannus!

Täällä taas minä hurmaava Matty iloissani loistavasta viikonlopusta. Sain nukkua paljon, leikkiä paljon ja maistella nautaa, possua, grillimakkaraa, leipäjuustoa, jopa perunaa. Lohta en suostunut edes maistamaan, vaikka olen minä sitä kotona maistanut jo aiemmin. Kaikenlaista herkkua oli, mutta söin minä myös jauhelihaa. Sitä minä en ymmärrä miksi herkkuja saa niin vähän! Parasta oli 10 tunnin rauhalliset unet ja hurjat tunteja kestävät leikit! Kyllä minä kävin kävelemässäkin ja tutkimassa metsää. Katselin kun vesijetit kaahasivat ohitse ja menipä siellä monta venettäkin juhannuspäivänä, aattona taisi ajella yksinään vain poliisit. Juhannusaatto oli kolea, mutta ai mikä ihana lämpö sitten tuli! Kävelyllä ihmisäiti kielsi tutkimasta kyykäärmeen päätä. Kyllähän se vähän uteliaisuutta herätti, että mitä ne 100 muurahaista ovat oikein touhuamassa keskellä tietä.

Tuurella oli mennyt mummin kanssa todella hyvin, mm. 4 tunnin syliunet oli tulleet testatuiksi. Aikamoinen porsas. Tuure oppi Juhannuksen jälkeen kuinka sohvalle hypätään, joten hyvästi minun lelujemma! Sieltä ne vain katoaa. Tuurella on ollut vähän huonoa tuuria punkkien kanssa. Ihmisäiti on hivenen huolissaan näppylästä joka jäi, mutta seuraillaan kuulemma. Pontuksen kanssa Tuurella tuntuu olevan jotain kurinpalautusta menossa. Pontus ojentaa Tuurea monta kertaa päivään kunnon karjaisulla. Tuuti vimmaa minun ympärillä kovasti heti kun vain kotiudun. Tuutilla on ilmeisesti ikävä, vaikka onhan se vähän minullakin. Pikkuveli on melkein yhtä korkea kuin minä. Siitä taitaakin tulla minua isompi.

Autoilu on niin hauskaa. Autossa saa nukkua rauhassa. Autossa voi kuunnella ihmisiä ja rojottaa mukavassa asennossa tai istua silmä tarkkana ja selkä suorana kuin upea patsas. Samapa tuo, ihmisäiti ihailee minua vähän väliä. Kyllä minä aina sen verran silmiä raotan, että näen sen hymyilevän minulle. Autoon menen todella mielelläni, mutta autosta pois minulla ei ole kiire, kun en perusta sylissä istumisesta. Joudun käyttämään ihmishissiä tullen mennen, kun pikkujalat voi kuulemma vaikka katketa karmeassa loikassa. Tuurehan yritti jo kerran hypätä itse autosta ulos! On se hurja! Mutta ihmisäidin vaistot oli Tuurea nopeammat.

Terveisin, hymypoika Matty

Kiitos Matty ja Terhi Hanna ♥♥♥