Hei Caro ja John!

Tänään minun toinen korva pyrki olemaan jo pystyssä, mutta toinen on kovin haluton. Joten antaapa korvieni velttoilla ihan kaikessa rauhassa. Voi pojat minulla on ollut lystiä. Löysin viikko sitten lelukassin, jossa oli ainakin yli 10 uutta lelua, jotka ennätin saada, loput meni vielä jonnekin jemmaan. Nyt niitä leluja vasta onkin pitkin ja poikin lattioita! Reilu viikko sitten hoitelin keittiön mattoon mukavan lankapaon. Ihmisäiti ryntäsi kauppaan ja osti uuden maton, oli kuulemma alessa. Tein sille saman tempun! Johdan mattotiimiä 2 – 0. Melkoinen tulos tällä iällä. Mitäs menivät pihahommiin ja jättivät minut ja veljet 5 minuutiksi yksin. No, ihmisäiti viisastui tästä kaikesta ja osti lisää paloja Jämpti-aitaukseen, että saimme lisätilaa omatoimiseen ulkoiluun. Olen vetänyt Mattyn kanssa rallia ulos ja sisälle ja ees taas, välillä ihan vain kahden kesken ja välillä lelut mukana. Vesisateesta en tykkää kyllä yhtään! Onneksi Matty on samaa mieltä ja jopa Pontus on sitä mieltä, että koiran ilmassakin on joku sietoraja.

Leikkiminen on hurjan mukavaa ja Matty on pyytänyt minua leikkimään. Ensin minun piti tehdä aina aloite! Ruoka minulle on maistunut ja olen maistellut vaikka mitä pienen pieniä muruja, kun olen keksinyt miten näiltä saa maistiaisia. Kun vain kiltisti odotetaan ja istutaan rivissä, niin aina sitä jotain pientä saa. Matty ja Pontus ovat hyviä opettajia. Lenkillä meinaa iskeä mustasukkaisuus, kun vieraat tädit kehuvat Mattya ensimmäisenä. Nurmikkoa tykkään maistella myös. Nokkosesta opin jo, ettei nenää kannata työntää sinne missä niitä on. Ihmisäitikin on oppinut jotain, jos pesukoneesta katoaa pyykkiä, kannattaa etsiä minne minä olen sen vienyt.

Riemukkain terveisin, Tuure

Ps. Mikä ihmeen riiviö se tuo on? Kasvaa ihan silmissä, ainakin korkeutta. Pyrkii aina keräämään silitykset ihmisiltä ja on ensimmäisenä ovella vastassa ja ihmisäidin perässä joka paikassa. Tässähän joutuu ihan pitämään jo puoliaan. Kaikki lelutkin se rohmuaa. Mutta on se hurmaava veli ja kovasti se minusta tykkää. Viskautuu selälleen minun tassuihin vähän väliä.

Hivenen harmistuneena, Matty

Ai että nämä ihanat tarinat Tuuresta ja Mattysta, taas sai nauraa. Kiitos Terhi Hanna!