Hyvin täällä voidaan. Tuure kasvaa, painoa on 2 kg ja selkä on korkeammalla kuin minun selkäni. Taitaa sillä vähän karvatkin vahvistua, mutta pitkä matka on saavuttaa minun leijonanharja. Olimme kaksi viikonloppua peräkkäin mökkeilemässä, Tuure-veli matkassa kummallakin reissulla. Hienosti on sujunut kumpikin viikonloppu ja Tuure kuorsaa automatkat. Tuurella on ”hauska tapa” pölliä vaatteet ja asettua niiden päälle nukkumaan, niitä myös lajitellaan joka huoneeseen ja piilotellaan. Viikolla minä kävin yksin mökillä ja se varmaan olikin vähän onni, sillä kyy oli pihassa ja minä olen kuuliainen hymypoika, mutta Tuure olisi käynyt siihen kyselemättä käsiksi. Minä löysin ihmisäidin kanssa neliapilan. Mökillä on mukavaa leikkiä ja haluaisin kävellä enemmänkin metsässä. 

Kävimme katsomassa mummoakin ja Tuure ei vierasta mummoa, mutta minulla lämpeneminen on ollut hieman hidasta ja vasta nyt olen viihtynyt mummolassa paremmin. On minulla silti sellainen turvasatama siellä, asetun aina sohvaan. Kävimme kylällä lenkkeilemässä ja kyllä meitä taas ihailtiin. Meillä on kuulemma söpöt korvat. Vesisateesta me ei Tuuren kanssa tykätä lainkaan, kelvottomia nuo koiranilmat. Hassua, mutta me saimme kissanleluja viikonloppuna, sellaisia pieniä rapisevia pehmoja, jotka näyttävät hedelmänpaloille, niillä olikin hurjan kiva leikkiä! Kiva se on aina kotiinkin tulla, Pontusta on vähän ikävä ja Pontuksella on ikävä meitä. Tuure jo keksi miten autosta pääsee itse ulos, jopa suhteellisen turvallisesti. Veli kasvaa ja kehittyy.

Nyt sitten taas odotellaan, koska pääsen mökille ja tuleeko veli matkaan vai ei. Pitää ainakin parit nujakat ja hurjat leikit vetää näin ensi alkuun. Ei kannata liikaa nukkua, että ehtii touhuta.

Terveisin, Matty ja Tuure

Kiitos Terhi Hanna!!!