Veljesten kuulumisia

Kyllä minä olen nyt niin ihastunut tuohon Tuureen ja Tuure minuun. Eilen leikittiin taas kovasti yhdessä ja juostiin pitkin taloa. Minä nuolin Tuuren massua ja Tuure nuoli minua, naamat ja korvat ja kaikki. Hellästi tassulla toisiamme siveltiin ja siliteltiin, pötköteltiin viltillä. Yhtenä aamuna herättiin samasta pedistäkin. Yhdessä on matkustettu autossa mökille ja mummolaan. Mökillä touhuttiin viime viikollakin 4 päivää ja tosi kiva vaihtaa vähän maisemaa välillä. Tuure on kasvanut korkeutta ja pituutta, se on nuori atleetti, ja hyppää kyllä minne vain. Ihmisäiti sanoi, että on hyvä, että minä saan olla Tuuren kanssa ihan vaan aidosti koira, enkä vain äidin pikkupoika. On kuulemma todella hyvä juttu, että Tuure tuli meille. Tuure on kyllä välillä melkoinen sylivauva ja haluaa paljon läheisyyttä. Lenkillä se tuppaa vetämään, lisää koulutusta vailla tuumivat. Minua sitten kehutaan, miten olen kiltti, paitsi jos näen periviholliseni polkupyörän. Mutta ollakseni täydellinen, on minullakin oltava puutteita. Köh.

Terveisin, Hymypoika Matty

Kiitos Terhi Hanna! ♥