Kun Matty tuli meille, Matty täytti valtavan kolon. Matty ei astunut Topin ”suuriin saappaisiin”, vaikka välillä tuntuu, että enkeli-Topi istuu Mattyn olkapäällä kuiskien työohjeita, kuinka tässä talossa saa parhaat herkut ja talon väen polvilleen. Topi eli loppuaikansa nivelrikon kanssa ja teimme hiljaista luopumista, vaikka kuolema tulikin puskista ja ikääkin oli 13 v, mutta lähtö oli niin äkillinen.. Pontus suri veljeään. Nyt Matty on Pontuksen parivaljakko. Pontuskin vähän leikkii herkkupallolla ja Matty seuraa vierestä, pyrkii nappaamaan herkut. Molempien käsien alle ilmestyy siliteltävää yhtä aikaa. Olemme niin kiitollisia Mattystä, tarvitsimme juuri hänet. Koko talo on piristynyt ja muistamme silti päivittäin Topin. Pontus on niin eri luontoinen, aina ollut vähän itsenäisempi, erakoituneempi osan aikaa päivästä. Topi oli taas ihmisessä kiinni kuin latausasemassa, nukkuikin päivät jaloissa tai sylissä. Matty hakee myös kosketusta ja läheisyyttä, mutta lelun perään on päästävä, kun vain joku sen heittää 30 kertaa minuutissa. Tuo energia tarttuu kanssaeläjiin. On se ihanaa, kun Matty saa hymyilemään ja nauramaan. Pontus on ottanut Mattyn hyvin vastaan, joskus vähän neuvoo ja opastaa. Kotona näyttää Pontus vielä olevan pomo, mutta ulkoillessa seniori pitää perää ja juniori johtaa joukkoa. Seniorilla on tuo näkö ja kuulo heikentynyt, ehkä kokee asetelman turvallisempana. Välillä juoksevat kylki kyljessä yhdessä eteenpäin. Miten ihanaa onkaan haukkua yhdessä rusakkoa tai muuta kiinnostavaa. Mukavampaa se on yhdessä kuin yksin. Kiitos teille, että saimme ottaa Mattyn perheeseemme. Matty on niin hieno poika! 

Kiitos Terhi, niin ihana viesti ♥